Dissosiaatio

Vakavaan traumatisoitumiseen voi liittyä dissosiaatiota. Tällöin trauman seurauksena menetetään yhteys muistin, identiteetin ja tietoisuuden välillä. Se on mukautumista järkyttävään ja henkeä uhkaavaan tilanteeseen tai äärimmäiseen stressiin. Se perustuu ihmisen eloonjäämiseen liittyvien toimintojen (taistele, pakene, jähmety/alistu) aktivoitumiseen, mitkä mahdollistavat traumatisoituneen paluun normaaliin arkielämään vaikean tapahtuman jälkeen. Dissosiaatiossa persoonallisuus voi jakautua erilaisiin osiin tai tiloihin. Silloin traumaattiseen tapahtumaan liittyvät tunteet, muistot ja stressi ovat lohkottu pois tietoisuudesta.

Lohkomisen jälkeen dissosioiva ihminen jatkaa normaaliin arkeen liittyviä toimintoja, ilman että vaikeat kokemukset ovat aktiivisessa muistissa. Muiden ihmisten tekemien havaintojen perusteella hän näyttää elävän arkeaan vailla huolia, pärjäten jopa erinomaisesti omassa työtehtävässään tai vaikka vanhempana. Tämän roolin tai siihen liittyvien tehtävien ulkopuolella, hän voi olla olla kuitenkin täysin voimaton ja kykenemätön hoitamaan muita omia asioita.

Jonkin laukaisevan tekijän (triggerin) tai ärsykkeen ilmentyessä traumatisoitunut henkilö voi joutua yllättäen alkuperäisen poislohkotun kauhuntunteen valtaa, eli hän elää traumaansa uudelleen. Tällaisissa tilanteissa ympärillä olevat ihmiset usein hämmentyvät ja ihmettelevät, että ”mikä tuolle ihmiselle nyt tuli?”

Dissosiaatio ilmenee usein myös vaihtelevina somaattisina eli kehollisina oireina, joihin ei löydy lääketieteellistä selitystä, tai voimakkaina psyykkisinä oireina, kuten depersonalisaatio (oman itsen kokeminen outona tai vieraana) ja derealisaatio (ympäristön kokeminen vieraana ja outona), amnesia (muistinmenetys), ajan ja paikan tajun kadottaminen ja vaikeus erottaa fantasioita todesta. Traumatisoitunut menettää usein kykynsä luottaa toisiin ihmisiin ja toistaa traumaansa eli uhriutuu uudelleen.